Tulosta
YT25:ssä toukokuun puolivälissä Tampereen messuhallin käytävät kuhisivat kuntien ja kaupunkien hankintavastaavia.
INFRA ry:n varatoimitusjohtaja Kari Muhosella, VRJ Groupin Olavi Järvenpäällä ja Tampereen kaupungin hankintapäällikkö Jarkko Vesapuistolla oli heille asiaa siitä, miten infrahankinnoista saisi enemmän irti.
Järvenpää puhui tapahtumalavalla infrayritysten äänellä kannustaen tilaajia ennakointiin ja systemaattisuuteen hankinnoissa.
”Silloin aikaa jää kilpailuttaa sekä suunnittelu että urakointi huolellisesti. Olisi hyvä huomioida myös ajankohta, milloin kilpailutetaan, jotta urakoitsijoilla on hyvää laskenta-aikaa”, Järvenpää vinkkasi.
Kuumimpaan sesonkiaikaan tarjouksia kyselevä ei välttämättä saa yhtä laadukasta tarjousta ja taloudellista kokonaisratkaisua kuin se, joka on liikkeellä hyvissä ajoin.
Ennakoinnin puute heijastuu myös tarjouskyselyn jälkeiseen aikaan: ”Urakoitsijan kuokan pitäisi olla maassa melkein jo seuraavana päivänä tarjouksen hyväksymisestä”, Järvenpää kuvailee. Valmisteluajan puute kostautuu pahimmillaan turhina kustannuksina.
Tampereen Jarkko Vesapuistolla riitti ymmärrystä asialle. Kunnilla – Tampereellakin – talousarvion eteneminen poliittisessa päätösprosessissa asettaa hankinnoille omat reunaehtonsa.
”Olemme tunnistaneet kehittämistarpeen eli sen, että meidän pitäisi saada tulevan vuoden hankintatarpeita nykyistä aikaisemmin nähtäville. Luulen, että on vähän valtakunnallinenkin haaste, että kaikki yksiköt kilpailuttavat juuri keväällä. Se on varmasti haastavaa urakoitsijoille.”
Vesapuisto vakuutteli, että Tampereella yritetään aikaistaa hankintoja yhä enemmän myös syksylle.
”Tässä on nähtävissä selkeitä hyötyjä sekä tilaajalle että urakoitsijalle.”
Mistä on hyvä hankintaosaaja tehty?
Kari Muhonen kiteytti YT25-yleisölle, mistä piirteistä syntyy hyvä hankintaosaaminen.
”Osaaminen näkyy erityisesti tarjouspyynnöissä. Paperit pitää saada mahdollisimman selkeiksi niin, että ammattilainen näkee nopeasti, mitä urakkaan kuuluu ja mitä ei”, Muhonen aloitti.
”Hyvä tilaaja osaa myös hyödyntää eri hankintamalleja riippuen tilanteesta ja hankinnan erityispiirteistä sekä miettii urakkakoot ja -sisällöt mahdollisimman tarkoituksenmukaisiksi. Kun liikkeellä on erityyppisiä ja -kokoisia hankkeita, tehtävää on tarjolla kaikenkokoisille yrityksille.”
Myös soveltuvuusvaatimusten tulee olla oikeassa suhteessa hankkeen kokoon ja vaativuuteen.
Muhonen nosti esiin myös Väyläviraston positiiviset kokemukset sisääntulourakoista.
”Tässä mallissa hankinnan kriteerit ovat hieman alemmat, jotta uudemmatkin yritykset pääsevät mukaan ja saavat ensimmäisen referenssinsä. Väylävirasto on kilpailuttanut sisääntulourakoita ratapuolella ja saanut niiden ansiosta uusia toimijoita ratamarkkinaan”, Muhonen iloitsee.
Porkkanaa, ei piiskaa
Keskustelussa sivuttiin myös bonuksia ja kannusteita. Vesapuisto myönsi, että Tampereen kaupungilla ne eivät ole kovin yleisessä käytössä, joskin juuri tänä talvena yhdessä hankkeessa niitä kokeiltiin.
”Maksettavan bonuksen täytyy tuottaa lisäarvoa, jotain ekstraa vähimmäisvelvoitteiden päälle. Tämä haastaa myös hankintaosaamista”, Vesapuisto pohdiskeli.
Tampereen edustaja piti silti kiinnostavana mahdollisuutena sitä, että urakoitsijalle jätettäisiin jotkin hankkeen ratkaisut itse harkittavaksi. Jos urakan aikana sitten syntyisi innovaatioita, siitä voisi maksaa bonuksia.
Niin bonusten kuin urakkehtojenkin pitää olla kuitenkin oikein mitoitettuja: ”Liian tiukoilla ehdoilla voidaan näivettää urakoitsijan oma-aloitteinen harkinta tai kehittäminen.”
Muhonen edistäisi bonuksilla erityisesti ympäristötavoitteita. Sen sijaan että vaadittaisiin esimerkiksi biopohjaisia polttoaineita koneisiin, voitaisiin palkita urakoitsijoita, jotka niitä käyttävät.
Ympäristökriteerit ovat juuri nyt kuuma peruna alalla. Vesapuisto muistutti, että päästöttömien työmaiden ja kiertotalouden green dealit ohjaavat jatkossa hankintoja yhä enemmän.
”Kaupunki on sitoutunut ekologisen vastuullisuuden edistämiseen. Se kulminoituu tällä hetkellä kiertotalouteen ja päästöluokkiin. Benchmarkkaamme muita hankintayksiköitä niiden asettamista vaatimuksista ja haemme verkostoistamme tukea. Tämä on teema, jossa meidän tilaajien tulisi käydä yhä enemmän vuoropuhelua myös tuottajien kanssa ratkaisujen löytämiseksi.”
Olavi Järvenpää nosti esiin myös hankkeiden ammattitaitoisen valvojan roolia: ”Valvojalle voisi vaikka maksaa pienen bonuksen, jos hanke valmistuu ajoissa. Sitäkin näkee, että valvonta jopa jarruttaa hankkeen etenemistä.”
Pelisäännöt tehdään yhdessä
Keskustelun päätteeksi näytti vahvasti siltä, että Tampereen messu- ja urheilukeskuksen esiintymislavalla syntyneisiin ajatuksiin palataan vielä.
”Yhdessä tätä on tehtävä. Tarvitsemme julkisten hankintojen kehittämiseen, verovarojen tehokkaaseen käyttöön ja vastuullisuusteemojen edistämiseen elinkeinoelämää. Yhteistyötä pitää jatkossa lisätä myös yksittäisten hankkeiden ulkopuolella”, Tampereen kaupungin Jarkko Vesapuisto paalutti.
Muhonen veti yhteen, että tilaajilla pitää olla osaamisen kunnossa, ja hankintoja on kehitettävä systemaattisesti ja pitkäjänteisesti: ”Elinkeinoelämä kumppanina”, Muhonen muistutti.
”Ja lopuksi urakoiden soveltuvuusvaatimukset, koko ja sisältö on mietittävä tarkoituksenmukaiseksi. Mitä useampi yritys pystyy tarjoamaan, sitä enemmän tulee kyselyihin tarjouksia, ja viime kädessä yhteiskunta säästää.”
