Työajan enimmäismäärä ja työajan seuranta

Työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Enimmäistyöaika on työaikalain mukaan keskimäärin enintään 48 tuntia viikossa neljän kuukauden tarkastelujakson aikana, mutta infra- ja asfalttialan työehtosopimuksissa on sovittu enimmäistyöajan tarkastelujaksoksi 12 kuukautta. 12 kuukauden tarkastelujaksoa saa käyttää suoraan työehtosopimuksen perusteella.

Työajan enimmäismäärän rajoitus kohdistuu kokonaistyöaikaan. Rajoitus ei näin ollen koske pelkästään ylityötuntien enimmäismäärää, vaan kaikkea tehtyä työaikaa. Enimmäistyöaikaan lasketaan kaikki tehdyt työtunnit, olivatpa ne sitten säännöllistä työaikaa, lisätyötä tai ylityötä tai olipa kyse hätätyöstä tai aloittamis- ja lopettamistyöstä.

Työajan seurannassa on tärkeää eritellä työaika poissaolopäivistä tai matkustamiseen käytetystä ajasta, vaikka poissaolopäiviltä tai matkustamiseen käytetyltä ajalta maksettaisiinkin palkka. Työaikakirjanpidosta on ilmettävä todelliset tehdyt tunnit. Työaika- ja palkkakirjanpito on pidettävä luotettavasti erillään toisistaan. Työajan enimmäismäärää tarkastellaan etukäteen määriteltyjen tarkastelujaksojen ajalta työntekijöittäin. Noudattaakseen työaikalain säännöstä työnantajan on järjestelmällisesti seurattava työajan enimmäismäärää. Seuranta voi olla osa työaikakirjanpitoa tai siitä erillinen seuranta. Työnantaja saa valita tavan, jolla seuranta toteutetaan.

Kun otetaan huomioon vuosilomalaki ja sen säännökset vuosiloman antamisesta, työntekijän kokonaistyöaika vuositasolla voi työaikalain perusteella olla laskennallisesti enimmillään noin 2 300 tuntia (48 työtuntia x työviikkojen lukumäärä). Työajan enimmäismäärää koskeva säännös on pakottavaa lainsäädäntöä, joten enimmäismäärästä ei voida sopia esimerkiksi työehtosopimuksella tai työntekijän kanssa tehtävällä sopimuksella toisin.

Vuosilomat ja sairauspoissaolot on huomioitava enimmäistyöajan tarkastelussa siten, että ne joko lasketaan vastaamaan tehtyä työaikaa (ns. neutralointi) tai siten, että vuosilomat ja sairauslomat pienentävät käytettävää jakajaa. Muita poissaoloja ei tarvitse huomioida. Myöskään lomautusta ei tarvitse huomioida, eikä se pienennä jakajaa.

Enimmäistyöajan seuranta on eri asia kuin esimerkiksi keskimääräisen säännöllisen työajan tasoittumisjakso tai muut mahdolliset työaikajärjestelyt. Enimmäistyöajan seuranta on lakisääteistä ja sitä on tehtävä riippumatta käytettävistä työaikamuodoista tai työaikajärjestelyistä.

Määräaikaisten työntekijöiden enimmäistyöaika

Avi on muuttanut tulkintaansa määräaikaisten työntekijöiden enimmäistyöajan laskennan osalta. Uusi tulkinta perustuu työneuvoston lausuntoon. Mikäli määräaikainen työsuhde on lyhyempi kuin enimmäistyöajan tarkastelujakso, määräaikaisissa työsuhteissa enimmäistyöaika tulee suhteuttaa työsuhteen pituuden mukaisesti. Määräaikaisten työntekijöiden kohdalla enimmäistyöajan seuranta tulee aloittaa työsuhteen alusta lukien, eikä työsuhteen ulkopuolista aikaa voida käyttää työajan tasaamiseen.

Enimmäistyöajan tarkastelujaksoa ei soviteta työsuhteen pituuteen, jos työsuhde päättyy yllättäen. Jos työnantaja on suunnitellut työajan määrän olettaen, että työsuhde jatkuu sovitun mukaisesti ja että työaika saadaan tasoittumaan tarkastelujakson aikana, näissä tilanteissa ei ole mahdollista toteuttaa suhteuttamista. Tällöinkin työaika tulee pyrkiä tasoittamaan ennen työsuhteen päättymistä, mikäli se on mahdollista esimerkiksi irtisanomisaikana.

Lisätietoja Avin verkkoseminaarista

Työsuojelun lakimies Aki Eriksson kertoo työajan enimmäismäärän seurannasta verkkoseminaarissa "Työajan enimmäismäärä – ohjeita lain tulkintaan". Verkkoseminaari, esitysmateriaali ja vastauksia yleisökysymyksiin löytyy sivulta www.tyosuojelu.fi/live15 .

 


Lisätietoja

Tiina Olin

Työmarkkinapäällikkö

Mikaela Aaltonen

Lakimies

Pia Kilpeläinen

Lakiasiainpäällikkö